Sodankylässä tulevia ja menneitä tarinatupia

Sompion kirjaston ja YHTEYS-hankkeen yhteinen tarinatupa kokoontuu jälleen uusin aihein.   ”Tarinoita koulusta, Kitisenrannasta ja ihmisistä” lauantaina 19.10. Sodankylän kirjastolla 12–14.30. Tervetuloa mukaan kertomaan ja kuuntelemaan koulumuistoja.  Samalla pääsemme yhdessä pohtimaan Kitisenrantaa nykypäivänä. Tavoitteena on jälleen tuottaa yhteisiä ideoita ja ajatuksia esitettäväksi ja kerrottavaksi.

Viime kerralla Sodankylän Askan Portin pirtille 21.9. kokoontuneet tarinatupalaiset muistelivat arkisia kertomuksia kovasta fyysisestä työstä ja viihdyttäviä tarinoita legendaarisiksi muodostuneista persoonista. Ei uitto ollut pelkkää tanssia, vaan pääosin tehtiin rankkaa työtä ja valvottiin kellon ympäri – jopa useita vuorokausia. Muistoissa välittyi myös kuinka naisetkin olivat vahvoja toimijoita ja huolehtivat usein muonituksesta.

Puheissa välittyi tarve siirtää kokemuksilla nuoremmille sukupolville. Kokemusten, työn ja elämän vertailu nykyaikaan on mahdollista vain tietoa siirtämällä, mutta miten se toteutettaisiin? Yhdessä tarinatupaan osallistuneiden Lapin tarinamestareiden kanssa ideoimme päivän aikana ajatuksia paperille uittoperinteen ja Portin pirtin hyödyntämiseksi. Vierailijoille avautuisivat esimerkiksi infotaulujen avulla uiton tarinat, työkalut ja veneet vajasta uusilla tavoilla. Vieraskirjaan voisivat vierailijat tallentaa muistojaan uittoperinteestä.

Nauhoitimme kerrontaa uiton veneistä ja Portin pirtin hengestä. Tavoitteena oli kokeilla, kuinka erilaisia näkökulmia voisi tuoda kerronnan avulla esille. Ihmisen aistit näkevät, kuulevat, haistavat ja tuntevat. Padottu koski ei enää pauhaa, mutta saisiko äänen vielä jotenkin kuuluviin? Entäpä tervattujen veneiden tuoksu – miten se olisi palautettavissa? 

Tiedon, perinteen ja entisajan käsityöosaamista kokeiltiin konkreettisesti ulkona. Todettiin omakohtaisesti kuinka osallistuttaminen tukee tiedon siirtymistä. Jokainen vapaaehtoinen sai kokeille langanvärjäystä padoissa, jotka tarinamestari Oda-Liv Koivisto oli paikalle tuonut. Samalla kehiteltiin ideoita Portin pirtin mahdollisuuksia nykyajan tukkilaiskilpailujen tai perinnetekemisen miljöönä ja näyttämönä. Lastenpäivät, leikit ja perhetapahtumat toisivat eri-ikäisiä tutustumaan paikkaan ja toimimaan jatkossa yhdessä.