Muistoja Rovalan kansalaisopistosta

Rovalan kansalaisopiston tarinatuvassa 5.10. kerrottiin kokemuksia elinikäisestä oppimisesta ja erityisesti muistoja kansalaisopistosta. Vanha opistotalo oli kaikille osallistujille vieras, mutta toisaalta esitellyt naisryhmän retki- ja toimintakuvat innostivat pohtimaan toimintaan osallistumisen ja aktiivisen kansalaisuuden merkitystä vuosikymmenien ajan. Kansalaisopisto oli mahdollistanut tutustumisen vieraisiin kulttuureihin ja uusiin kieliin aikana, jolloin matkustaminen ei ollut yhtä helppoa kuin nykyään.

Vanha opistotalo

Tiivis ryhmä tutustui ensin toisiinsa, mutta jo pian yksi jos toinenkin rohkaistui kertomaan kuinka oli opistotalon edessä reppujakkaralla tai pankin jonossa tietokoneen avulla jonottanut kurssipaikkaa. Aina ei ilmoittautuminen ollut onnistunut, kun kurssit olivat täyttyneet nopeasti, mutta vastoinkäymisistä huolimatta kaikki olivat lopulta ilokseen haluamilleen kursseilleen päässeet. 

 

Rovalan opistotalo 1980-luvulla

Samaan Rovalan Setlementtiin kuuluvan Rovala-opiston kotouttamiskursseilla käyneen maahanmuuttajan kertomukset avasivat kokemuksia myös uusista näkökulmista. Uuden kotimaansa kulttuuria on vaikea oppia, kun erityisryhmässä ollaan enemmän keskenään kuin vuorovaikutustaitoja harjoittaen muiden kanssa. Oma aktiivisuus ja uutta tietoa etsivät kysymykset ovat silloin avainasemassa.

Käsityönäytteitä kevätnäyttelystä

Kokonaisuudessaan opiskelu erityisesti kansalaisopistoissa näyttäytyi ilona ja voimavarana. Kokemuksena, joka antoi arkeen luovuuden mahdollisuuksia ja samalla hyväksytyksi tulemisen tunnetta. Huolimatta siitä, että vieraaseen ryhmään ja uusiin ihmisiin tutustuminen oli saattanut jännittää. Uuteen seikkailuun astumisen ilo oli palkittu esimerkiksi kevätnäyttelyssä, kun oman kätensä tuloksia oli päässyt julkisesti ihailemaan.

Tarinatuvan lopuksi osallistujat työstivät ryhmissä pienet kertomukset kokemuksistaan, yhdistäen yhteisiä muistoja ja keräten tietoa muilta, lopulta luoden uutta!