Kuulijoita kokoontui yli 60 Ounasvaaran hiihtoseuran majalle 28.11.14 klo 9-15 väliselle ajalle. Aluksi Tiinaliisa Multamäki, hankkeen projektisuunnittelija ja päivän esiintyjä sekä juontaja, esitti monologin ”Sunnuntaimetsästäjästä”. Mies- ja vapaa-aikateema on innoittanut hankkeen väkeä ja osatoteuttajia hankkeen aikana, joten aihe sopi hyvin päivän avaajaksi.
Avaussanoissa Sari Poikela, hankkeen vastuullinen johtaja,
kertoi hankkeen toimista ja esitteli tulevan kirjan kannen. Kirja on luvattu
toimittaa kaikille osallistujille. Mies- ja vapaa-aika käsikirja on myös
lähipäivinä menossa painoon ja siinä on koostetta siihen teemaan. Leila Rautio,
hankkeen projektikoordinaattori, esitteli päivän ohjelman pääpiirteissään.
Hanna Vuojärvi, mediakasvatuksen yliopistonlehtori, nosti
oppimisympäristöpohdinnoissa tärkeänä seikkana, että oppimista ei saisi
rajoittaa seinät, aika eikä paikka. Hän yhdistää mielellään pedagogiikkaa ja
arjen yhteisöjä. Uudet yhteisöt tulevat merkityksellisiksi esimerkkinä uusi ”äitien
hätäkahvit”-koodi, millä saa kotiinsa vertaispika-apua Facebookin kautta.
Pirjo Junttila-Vitikka,
nuorisotutkija, pohti nuorisotyötä, sekä nuorisoa että työtä. Kuinka moni asia
ratkeaisi sillä, että nuorilla olisi töitä. Hän myös nosti ryhmädynamiikan
tärkeäksi vaikuttavaksi seikaksi nuorten elämässä. Ryhmän ja yhteisön merkitys
on suuri nuoriin. Hän halusi nostaa osallistavan kasvatuksen teoreettista mallia
esille, jotta sillä voisi auttaa nuoria, perheitä ja nuorten parissa
työskenteleviä.
Unto Matinlompolo, työvalmentaja, herätteli kuulijoita pohtimaan
työyhteisöjä ja siellä toimimista. Joskus työntekijän suppea oma etu, voi olla
yhteisön edun edellä. Hän kertoi surullisia esimerkkejä, kun työaika on
loppunut, on voinut loppua myös mielenkiinto hädässä olevan ihmisen asioihin.
Työssä viihtyminen on tärkeää, mutta senkin kanssa saa olla tarkkana, ettei
työn focus katoa viihtyvyyden jalkoihin.
Maija Gellin, ohjelmajohtaja,
puhui kohtaamisen kulttuurista, vuorovaikutuksesta ja sen harjoittelusta.
Kaikki taidot vaativat harjoittelua ja olisikin hedelmällistä ottaa konflikti
oppimisen resurssiksi, eikä hoitaa konfliktitilanteita jälki-istunnolla. Sosiaaliset
taidot, asioiden kohtaaminen ja selvittäminen ovat opettelua vaativia
taitolajeja. Vuorovaikutuksen oppitunteja on, kun jotain tapahtuu, eikä
välttämättä silloin kun sellainen oppitunti on.
Timo Kopomaa, kaupunkitutkimuksen
dosentti, pohti miten tilat voivat tukea yhteisöllisyyttä. Hän kertoi
esimerkkejä Maunulan lähikulttuurin kotikonserteista ja toteutustavasta. Senioriasuminen
voisi olla tulevaisuudessa senioritaloissa hyvin viihtyisää ja tuskin
aiheuttaisi naapurustossa negatiivisia reaktioita. Viipyilevää
kaupunkilaisuutta ja leppoistamista hän mietiskeli. Instagramin tarinallisuutta
hän toi esille, ja kertoi ihmisten viestivän kuvilla yhteisössä erilaisia
asioita.
Juha Kutuniva, kyläkoordinaattori,
kertoi työstään ja siitä miten maaseutua ja pieniä kyliä pyritään elävöittämään
ja myös osallistumaan kunnan toimintoihin. Kylissä on otettu hyvin vastaan
tämmöinen työ ja ihmisiä on tullut aktiivisesti kuulemaan asioista.
Osallistaminen ja yhdessä tekeminen oman kylän hyväksi olivat tärkeät asiat.
Yleisö oli
aktiivisesti mukana, esitti kysymyksiä, kommentteja ja nosti hyviä ajatuksia
esille. Pitkään puhututti, mistä 30–60-vuotiaat työttömät löytävät omat yhteisöt?
Pöytäkunnat pohtivat ja esimerkkejä saatiin: arki ylipäätään vie 30-60
vuotiasta. He voivat löytää omia yhteisöjä ostoskeskuksesta, naapureista, pubista,
työyhteisöistä tai talkootyöstä, virkistyspäivistä, osuuskuntatoiminnasta,
harrastustoiminnasta. Ravintolapäivä, oman kodin avaaminen, korttelijuhla voi
olla hyvä syy kutsua ihmisiä. Kerhohuone, asukastupa, kirjasto, nettiyhteisöt
& erilaiset foorumit voivat kodin lähellä olevat tärkeitä
kohtaamispaikkoja. Lääkäri voisi määrätä liikuntareseptiä, niin myös
toimintareseptiä, ihmisten aktivointia.
Anu Magga Jaakkolan
porotilalta kävi joikaamassa ja kertomassa saamelaisten yhteisöllisyydestä ja
siitä miten tärkeä voimavara perhe ja oma suku ovat saamelaisille.
Koonnissa Tiinaliisa
Multamäki sai puristettua väestä vielä yhteisöllisten ominaisuuksien
vahvistamiseen pientä reseptiä: tulisi hyväksyä itsensä, poistaa turhia rajoja
ja sääntöjä, aikaistaa tiedonsaantia asioihin, asiallinen hengailu ja
vuorovaikutus olisi tärkeitä muistaa yhteisöllisyydessä.
Päivästä jäi saaliiksi
näiden lisäksi konkreettisia esimerkkejä kiperiin tilanteisiin, ikäihmisiä itse
muuttamaan omia asioita. POP UP TYÖKKÄRI olisi uusi innovaatio, jotta moni asia
helpottuisi ihmisten asioinneissa. Positiivista palautetta tuli päivän
tunnelmasta ja annista. Ilmapiiri oli rauhallinen ja rento. Seminaaritilakin teki
oman vaikutuksensa ja yleinen juttelu onnistui hyvin. Pääsimme pois ”puhuvista
päistä” ja saimme ihmiset puhumaan.
Kiitos
osallistuneille, puhujille ja esiintyjille hienosta YHTEYSAPAJASTA!
