Leipäjonossa on aktiivisia toimijoita

Hyvinvoinnin kasvaessa kasvaa myös tarve kulutushyödykkeisiin. Pystyvätkö perheet enää tarjoamaan edes niitä perushyödykkeitä, joita lapset tarvitsevat tasa-arvoiseen osallistumiseen yhteiskunnassa? Lapsiperheiden, nuorten ja opiskelijoiden paineet hankkia teknisiä laitteita voivat ajaa heidät taloudelliseen ahdinkoon.

Aikuiskasvatus -lehden palkitsemassa vuoden tiedeartikkelissa ”Oppimista ja syrjäytymisen ehkäisemistä oma-avun yhteisössä - tapaus leipäjonoyhteisö” Minna Mattila-Aalto analysoi suomalaisia leipäjonoja. Viime vuosina erityisesti lapsiperheiden, nuorten ja maahanmuuttajien määrät ovat pääkaupunkiseudun leipäjonoissa kasvaneet.

Lähestyessään leipäjonoja yhteisöllisyyden näkökulmasta Mattila-Aalto havaitsi, että leipäjonot eivät ainoastaan tarjoa apua, vaan antavat jäsenilleen myös mahdollisuuden siirtyä avun hakijasta auttajaksi ja työllisten joukkoon. 

Hänen mielestään syrjäytymiskeskusteluun pitäisi tuoda mukaan niin sanottuja vuorovaikutuksellisia prosesseja. Sen sijaan, että mitataan jonkin toimenpiteen määrällisiä tuloksia, pitäisikin pohtia, mikä oikeasti toimii.

Lisätietoja: Aikuiskasvatus: Vuoden tiedeartikkeli osoitti leipäjonojen yhteisöllisyyden