Hyvinvoinnin kasvaessa kasvaa myös tarve kulutushyödykkeisiin.
Pystyvätkö perheet enää tarjoamaan edes niitä perushyödykkeitä, joita lapset
tarvitsevat tasa-arvoiseen osallistumiseen yhteiskunnassa? Lapsiperheiden, nuorten
ja opiskelijoiden paineet hankkia teknisiä laitteita voivat ajaa heidät
taloudelliseen ahdinkoon.
Aikuiskasvatus -lehden palkitsemassa vuoden tiedeartikkelissa
”Oppimista ja syrjäytymisen ehkäisemistä oma-avun yhteisössä - tapaus
leipäjonoyhteisö” Minna Mattila-Aalto analysoi suomalaisia leipäjonoja. Viime
vuosina erityisesti lapsiperheiden, nuorten ja maahanmuuttajien määrät ovat
pääkaupunkiseudun leipäjonoissa kasvaneet.
Lähestyessään leipäjonoja yhteisöllisyyden näkökulmasta
Mattila-Aalto havaitsi, että leipäjonot eivät ainoastaan tarjoa apua, vaan
antavat jäsenilleen myös mahdollisuuden siirtyä avun hakijasta auttajaksi ja
työllisten joukkoon.
Hänen mielestään syrjäytymiskeskusteluun pitäisi tuoda mukaan niin sanottuja vuorovaikutuksellisia prosesseja. Sen sijaan, että mitataan jonkin toimenpiteen määrällisiä tuloksia, pitäisikin pohtia, mikä oikeasti toimii.
Hänen mielestään syrjäytymiskeskusteluun pitäisi tuoda mukaan niin sanottuja vuorovaikutuksellisia prosesseja. Sen sijaan, että mitataan jonkin toimenpiteen määrällisiä tuloksia, pitäisikin pohtia, mikä oikeasti toimii.